Johdanto.
Fenyylitetrahydroimidatsotiatsolia (eli levamisolia, deksamisolia, ortetramisolia) on käytetty viimeisten kahdeksan vuoden aikana yhä enemmän Etelä-Amerikan laittomien kokaiinilaboratorioiden leikkausaineena, ja se on nyt Kolumbiassa tuotetun kokaiinin hallitsevin väärennös. Laittoman kokaiinin suolamuoto on määritettävä mahdollisuuksien mukaan tuomion antamista varten; tämä tehdään yleensä infrapunaspektroskopian avulla. Kokaiinin ja fenyylitetrahydroimidatsotiatsolin seosten erottelutekniikoita esitetään kaksi tavallisille käyttäjille tai myyjille. Kokaiinin (hydrokloridin ja emäksen) ja fenyylitetrahydroimidatsotiatsolin seoksia (85:15, 70:30 ja 50:50) valmistettiin ja erotettiin toisistaan neste/nesteuutolla ja ioniparikromatografialla. Talteenotettu kokaiini analysoitiin sen jälkeen infrapunaspektroskopialla, kaasukromatografia-liekki-ionisaatiodetektorilla ja isotooppisuhdemassaspektrometrialla. Lisäksi kuvataan kvalitatiivinen reaktio orgaanisten yhdisteiden rikin määrittämiseksi.
Kvalitatiivinen menetelmä tetramisolirikin määrittämiseksi.
Tarvitset:- Metallinen natrium;
- Koeputki (2 tai useampi);
- Suodatinpaperi;
- Alkoholipoltin;
- Posliinimalja;
- Lasisauva;
- Natriumnitroprussidi/10 % suolahappo/etikkahappo+ lyijyasetaatti.
Tärkeää: On käytettävä suojalaseja, suojavaatetusta (kemikaali- tai lääkärintakki), suojakäsineitä; Kokeile ulosvedettävässä huoneessa tai hyvin ilmastoidussa tilassa!
Menetelmä:
Tetramisolin osoittaminen sulattamalla kokaiini metallisen natriumin kanssa. Kokaiinituotteesta löytyy tetramisoliheterosyklin rikkiä seuraavasti: ensin näyte sulatetaan metallisen natriumin kanssa, jolloin vapautuva rikki muodostaa natriumin kanssa sulfidia.
Sulfidi-ioni määritetään tavanomaisilla kvalitatiivisilla reaktioilla. Kuivaan koeputkeen pannaan useita möhkäleitä analysoitua kokaiinia, jonka oletetaan sekoittuneen tetramisoliin, ja puolikkaan herneen kokoinen pala metallinatriumia, jonka pinta on kiiltävä. Natriumista on poistettava oksidit, jotka on puristettu suodatinpaperilla kerosiinista (jossa sitä säilytetään). Sen jälkeen suoritetaan fuusio. Putkea kuumennetaan varovasti alkoholipolttimen liekissä, kunnes se on tulikuuma, ja pidetään 1-2 minuuttia. On välttämätöntä, että natrium sulaa kokaiininäytteen kanssa, koska muuten natriumsulfidia ei muodostu. Tämän jälkeen koeputken kuumennettu pää upotetaan posliinimaljaan, jossa on 3 ml tislattua vettä. Putki halkeaa(varo! Jos natrium ei ole reagoinut täysin, voi syntyä leimahdus!). Sulan palat murskataan lasisauvalla ja väritön liuos kaadetaan koeputkeen (tarvittaessa se suodatetaan pienen paperisuodattimen läpi). Jos orgaaninen aine ei ole täysin tuhoutunut, neste on ruskeaa tai mustaa. Tällöin testiaineen sulattaminen natriumin kanssa toistetaan.
Näyteliuokseen lisätään natriumnitroprussidiliuosta 0,5 ml 2 %. Näyttöön ilmestyy voimakas punavioletti väri, joka muuttuu vähitellen ruskeaksi.
Voit tehdä kokeen myös 10 % suolahappoliuoksella, jolloin ilmestyy ominaishaju.
Kolmas menetelmä on lisätä muutama tippa etikkahappoa ja sen jälkeen 0,5 ml 2-prosenttista lyijyasetaattiliuosta. Neste muuttuu ruskeaksi tai mustaksi, joskus ilmestyy musta sakka. Kuumentaminen nopeuttaa lietteen muodostumista.
Laadulliset reaktiot osoittavat rikkiä kokaiininäytteessä, se tarkoittaa, että näyte sisältää tetramisolia tai muuta rikkipitoisen orgaanisen aineen.
Menetelmä:
Tetramisolin osoittaminen sulattamalla kokaiini metallisen natriumin kanssa. Kokaiinituotteesta löytyy tetramisoliheterosyklin rikkiä seuraavasti: ensin näyte sulatetaan metallisen natriumin kanssa, jolloin vapautuva rikki muodostaa natriumin kanssa sulfidia.
Sulfidi-ioni määritetään tavanomaisilla kvalitatiivisilla reaktioilla. Kuivaan koeputkeen pannaan useita möhkäleitä analysoitua kokaiinia, jonka oletetaan sekoittuneen tetramisoliin, ja puolikkaan herneen kokoinen pala metallinatriumia, jonka pinta on kiiltävä. Natriumista on poistettava oksidit, jotka on puristettu suodatinpaperilla kerosiinista (jossa sitä säilytetään). Sen jälkeen suoritetaan fuusio. Putkea kuumennetaan varovasti alkoholipolttimen liekissä, kunnes se on tulikuuma, ja pidetään 1-2 minuuttia. On välttämätöntä, että natrium sulaa kokaiininäytteen kanssa, koska muuten natriumsulfidia ei muodostu. Tämän jälkeen koeputken kuumennettu pää upotetaan posliinimaljaan, jossa on 3 ml tislattua vettä. Putki halkeaa(varo! Jos natrium ei ole reagoinut täysin, voi syntyä leimahdus!). Sulan palat murskataan lasisauvalla ja väritön liuos kaadetaan koeputkeen (tarvittaessa se suodatetaan pienen paperisuodattimen läpi). Jos orgaaninen aine ei ole täysin tuhoutunut, neste on ruskeaa tai mustaa. Tällöin testiaineen sulattaminen natriumin kanssa toistetaan.
Näyteliuokseen lisätään natriumnitroprussidiliuosta 0,5 ml 2 %. Näyttöön ilmestyy voimakas punavioletti väri, joka muuttuu vähitellen ruskeaksi.
Voit tehdä kokeen myös 10 % suolahappoliuoksella, jolloin ilmestyy ominaishaju.
Kolmas menetelmä on lisätä muutama tippa etikkahappoa ja sen jälkeen 0,5 ml 2-prosenttista lyijyasetaattiliuosta. Neste muuttuu ruskeaksi tai mustaksi, joskus ilmestyy musta sakka. Kuumentaminen nopeuttaa lietteen muodostumista.
Laadulliset reaktiot osoittavat rikkiä kokaiininäytteessä, se tarkoittaa, että näyte sisältää tetramisolia tai muuta rikkipitoisen orgaanisen aineen.
Kokeet.
Materiaalit.
Celite 545 ja kaikki käytetyt kemikaalit ja liuottimet olivat reagenssilaatua tai parempaa laatua, ja ne hankittiin Sigma-Aldrichilta. Kokaiinihydrokloridi (HCl) ja tetramisoli-HCl saatiin tämän laboratorion vertailumateriaalikokoelmasta. Ioniparireaktioihin käytetyt lasikromatografiset kolonnit olivat 260 mm × 22 mm sisäkokoisia ja niiden varren pituus oli 50 mm. Kolonnien valmistelu: Celite 545 -asemafaaseja käytettiin ilman esikäsittelyä; kolonni, joka oli pakattu Celite545:n ja jäljempänä kuvattujen aineiden seoksella.
Neste/neste-erotukset.
Kokaiini-HCl:n ja tetramisoli-HCl:n seosten (85:15, 70:30, 50:50) erottamiseen käytettiin vesi/orgaanisen liuottimen yhdistelmiä. Kukin 50 mg:n kokaiini-HCl/tetramisoli-HCl-seos (85:15, 70:30, 50:50) muutettiin emäksiseen muotoon liuottamalla seos kiehuvaan veteen ja lisäämällä laimeaa ammoniumhydroksidia (NH4OH), kunnes liuos oli emäksinen ja saostus tapahtui.
Seoksen annettiin jäähtyä ja vesi poistettiin. Jäljelle jääneen emäksisen seoksen annettiin kuivua yön yli. Kymmenen 50 mg:n annosta yhdistettiin 5 ml:aan heksaania kymmenessä erillisessä 15 ml:n lasisessa pyöreäpohjaisessa sentrifugiputkessa (viisi koeputkea liuotinta kohti). Kaikkia näytteitä kuumennettiin 75 °C:ssa noin 5 minuutin ajan. Kun liuokset olivat jäähtyneet, jokaiseen koeputkeen lisättiin 5 ml vettä. Näytteitä ravistettiin voimakkaasti ja sentrifugoitiin 2 minuuttia. Liuotinkerros poistettiin ja pestiin uudelleen vedellä. Pesuprosessi toistettiin enintään viisi kertaa (taulukko 1). Pesty liuotin haihdutettiin kuivaksi ja tutkittiin FTIR:llä ja GC/FID:llä.
Celite 545 ja kaikki käytetyt kemikaalit ja liuottimet olivat reagenssilaatua tai parempaa laatua, ja ne hankittiin Sigma-Aldrichilta. Kokaiinihydrokloridi (HCl) ja tetramisoli-HCl saatiin tämän laboratorion vertailumateriaalikokoelmasta. Ioniparireaktioihin käytetyt lasikromatografiset kolonnit olivat 260 mm × 22 mm sisäkokoisia ja niiden varren pituus oli 50 mm. Kolonnien valmistelu: Celite 545 -asemafaaseja käytettiin ilman esikäsittelyä; kolonni, joka oli pakattu Celite545:n ja jäljempänä kuvattujen aineiden seoksella.
Neste/neste-erotukset.
Kokaiini-HCl:n ja tetramisoli-HCl:n seosten (85:15, 70:30, 50:50) erottamiseen käytettiin vesi/orgaanisen liuottimen yhdistelmiä. Kukin 50 mg:n kokaiini-HCl/tetramisoli-HCl-seos (85:15, 70:30, 50:50) muutettiin emäksiseen muotoon liuottamalla seos kiehuvaan veteen ja lisäämällä laimeaa ammoniumhydroksidia (NH4OH), kunnes liuos oli emäksinen ja saostus tapahtui.
Seoksen annettiin jäähtyä ja vesi poistettiin. Jäljelle jääneen emäksisen seoksen annettiin kuivua yön yli. Kymmenen 50 mg:n annosta yhdistettiin 5 ml:aan heksaania kymmenessä erillisessä 15 ml:n lasisessa pyöreäpohjaisessa sentrifugiputkessa (viisi koeputkea liuotinta kohti). Kaikkia näytteitä kuumennettiin 75 °C:ssa noin 5 minuutin ajan. Kun liuokset olivat jäähtyneet, jokaiseen koeputkeen lisättiin 5 ml vettä. Näytteitä ravistettiin voimakkaasti ja sentrifugoitiin 2 minuuttia. Liuotinkerros poistettiin ja pestiin uudelleen vedellä. Pesuprosessi toistettiin enintään viisi kertaa (taulukko 1). Pesty liuotin haihdutettiin kuivaksi ja tutkittiin FTIR:llä ja GC/FID:llä.
Ioniparierotukset.
Valmistettiin kolme ionipari-kolonnia kokaiini-HCl:n ja tetramisoli-HCl:n seosten erottamiseksi (85:15, 70:30 ja 50:50). Viisikymmentä mg kokaiini-HCl/tetramisoli-HCl-liuosta liuotettiin 250 μl:aan vettä, yhdistettiin 0,5 g:aan Celite 545:tä ja sekoitettiin hyvin. Saatu seos siirrettiin kolonniin, joka oli pakattu osalla Celite 545:tä ja 1-2 ml:lla ionipariliuosta seuraavan taulukon 2 mukaisesti. Kokaiini eluoitiin 35 ml:lla vedellä kyllästettyä kloroformia. Viisi 5 ml:n fraktiota kerättiin ja analysoitiin GC/FID:n avulla kokaiinin määrän määrittämiseksi. Sopivat fraktiot yhdistettiin, haihdutettiin kuiviin ja tutkittiin FTIR:llä.Tulokset ja keskustelu.
Neste/neste-erotukset.Kolme kokaiinin emäs/tetramisolin emäs -seosta (85:15, 70:30, 50:50) liuotettiin heksaaniin ja pestiin vedellä toistuvasti. Kuten taulukosta 2 käy ilmi, 85:15- ja 70:30-seosten tetramisoliemäs poistui kokonaan heksaanista sen jälkeen, kun se oli pesty vedellä viisi kertaa, koska se liukenee veteen paremmin kuin kokaiini. Viiden 50:50-seoksen pesun jälkeen saatiin 99+ % puhdasta kokaiinia.
Ioniparierotukset.
Valmistettiin kolme erillistä kolonnia, joissa käytettiin erilaisia stationäärifaasivalmisteita. Kuten taulukosta 3 käy ilmi, pylväs 1 erotteli parhaiten puhtaat kokaiinifraktiot (PTHIT-vapaa) kaikkien kolmen testatun seoksen (85, 70 ja 50 % kokaiini-HCl) osalta.
Puhtaita kokaiinifraktioita kerättiin myös sarakkeilla 2 ja 3 85:15 kokaiini-HCl/tetramisoli-HCl-seoksesta, mutta 70:30- ja 50:50-seoksilla havaittiin hyvin pieniä määriä PTHIT:tä. Ionipariliuosta simuloitaessa erottelua varten on tärkeää määrittää kokaiinin suolamuoto lähtöaineessa.
Suolamuodon tunteminen ennen erotustekniikan (neste/neste- tai ioniparikromatografia) käyttöä estää analyytikkoa muuttamasta kokaiinin suolamuotoa vahingossa fenyylitetrahydroimidatsotiatsolin poiston aikana.
Ioniparierotukset.
Valmistettiin kolme erillistä kolonnia, joissa käytettiin erilaisia stationäärifaasivalmisteita. Kuten taulukosta 3 käy ilmi, pylväs 1 erotteli parhaiten puhtaat kokaiinifraktiot (PTHIT-vapaa) kaikkien kolmen testatun seoksen (85, 70 ja 50 % kokaiini-HCl) osalta.
Puhtaita kokaiinifraktioita kerättiin myös sarakkeilla 2 ja 3 85:15 kokaiini-HCl/tetramisoli-HCl-seoksesta, mutta 70:30- ja 50:50-seoksilla havaittiin hyvin pieniä määriä PTHIT:tä. Ionipariliuosta simuloitaessa erottelua varten on tärkeää määrittää kokaiinin suolamuoto lähtöaineessa.
Suolamuodon tunteminen ennen erotustekniikan (neste/neste- tai ioniparikromatografia) käyttöä estää analyytikkoa muuttamasta kokaiinin suolamuotoa vahingossa fenyylitetrahydroimidatsotiatsolin poiston aikana.
Päätelmät.
Kokaiinin ja tetramisolin seosten erottamiseen käytettiin kahta tekniikkaa. GC/FID- ja FTIR-tiedot saatiin talteen otetun kokaiinin puhtauden ja suolamuodon tehokkaaseen määrittämiseen. Kokaiinin ja tetramisolin emäksisten seosten osalta paras menetelmä kokaiinin puhdistamiseksi oli neste/neste-erotus heksaania ja vettä käyttäen; viisi vesipesua poisti onnistuneesti tetramisolin emäksen kokaiinista. Kokaiinin HCl:n/tetramisoli-HCl:n erottamisessa menestyksekkäin tekniikka käytti ioniparikromatografista kolonnia, joka oli pakattu 4 g:lla Celite 545:tä ja 2 ml:lla 1 N HCl/2M NaCl:aa.
Last edited by a moderator:
