- Joined
- Jun 24, 2021
- Messages
- 1,706
- Solutions
- 2
- Reaction score
- 1,936
- Points
- 113
- Deals
- 666
MDMA ja marihuana
MDMA (3,4-metyleenidioksimetamfetamiini), joka tunnetaan yleisesti nimellä ekstaasi tai molly, toimii vaikuttamalla aivojen välittäjäaineisiin, mikä johtaa sille tyypillisiin vaikutuksiin mielialaan, havaintokykyyn ja energiaan.
MDMA:n syvimmät vaikutukset johtuvat suurelta osin sen vaikutuksesta serotoniinijärjestelmään. Serotoniini on välittäjäaine, joka liittyy mielialan säätelyyn, empatiaan ja hyvänolon tunteisiin. MDMA aiheuttaa massiivisen serotoniinin vapautumisen hermosoluista aivoihin, mikä vaikuttaa osaltaan huumeen mielialaa parantaviin vaikutuksiin, kuten onnellisuuden tunteisiin, emotionaaliseen lämpöön ja empatiaan muita kohtaan. Lisäksi MDMA estää serotoniinin takaisinottoa, jolloin se pysyy pidempään synaptisessa raossa (hermosolujen välissä), mikä tehostaa sen vaikutuksia.
Vaikka serotoniinin vapautuminen on MDMA:n ensisijainen mekanismi, se lisää myös dopamiinin ja noradrenaliinin määrää. Dopamiinilla on keskeinen rooli aivojen palkitsemisjärjestelmässä, joka vaikuttaa mielihyvään, motivaatioon ja energiaan. Dopamiinin lisääntynyt vapautuminen MDMA:n vaikutuksesta vaikuttaa osaltaan huumeen euforisoiviin ja stimuloiviin vaikutuksiin.
Noradrenaliini vaikuttaa sykkeeseen ja verenpaineeseen, jotka kohoavat MDMA:n käytön aikana, mikä osaltaan lisää energiaa ja valppautta. Nämä vaikutukset voivat kuitenkin johtaa myös joihinkin MDMA:han liittyviin fyysisiin haittavaikutuksiin, kuten sydämen sykkeen nousuun, korkeaan verenpaineeseen sekä nestehukan ja hypertermian riskiin.
MDMA:lla on todettu olevan muita vaikutuksia aivoihin, muun muassa:
- Monoamiinioksidaasi A -entsyymin (MAO-A) estäminen, joka hajottaa serotoniinia, dopamiinia ja noradrenaliinia, mikä lisää niiden pitoisuuksia entisestään.
- Välilliset vaikutukset oksitosiinihormoniin, joka voi vaikuttaa MDMA:n käyttäjillä havaittuihin läheisyyden ja sosiaalisen sitoutumisen tunteisiin.
- Aivojen stressireaktion modulointi, joka voi vaikuttaa emotionaalisen ja fyysisen kivun tuntemuksiin.
Lisäksi MDMA:n akuutit vaikutukset, kuten hypertermia, nestehukka ja elektrolyyttitasapainon häiriöt, voivat johtaa vakaviin terveydellisiin komplikaatioihin, jotka voivat harvoin johtaa kuolemaan. MDMA:n käytöstä luopuminen, kun serotoniinitasot laskevat, voi myös johtaa masennuksen ja ahdistuksen tunteisiin käyttöä seuraavina päivinä.
Marihuana, joka on peräisin Cannabis sativa- tai Cannabis indica -kasveista, sisältää useita psykoaktiivisia yhdisteitä, joista delta-9-tetrahydrokannabinoli (THC) on merkittävin ja ensisijaisesti vastuussa sen psykoaktiivisista vaikutuksista. Kannabidioli (CBD) on toinen merkittävä komponentti, joka tunnetaan mahdollisista terapeuttisista vaikutuksistaan aiheuttamatta huumaa. Marihuanan vaikutukset aivoihin ja kehoon ovat monimutkaisia, ja niihin liittyy useita molekyylireittejä ja biologisia järjestelmiä.
Ensisijainen mekanismi, jonka kautta marihuana vaikuttaa, on vuorovaikutus kehon endokannabinoidijärjestelmän (ECS) kanssa. ECS:llä on ratkaiseva rooli erilaisten fysiologisten ja kognitiivisten prosessien, kuten ruokahalun, kivun tuntemisen, mielialan ja muistin säätelyssä. Se koostuu kannabinoidireseptoreista (CB1 ja CB2), endogeenisistä kannabinoideista (endokannabinoideista) ja endokannabinoidien synteesistä ja hajoamisesta vastaavista entsyymeistä.
- CB1-reseptorit: Näitä esiintyy pääasiassa aivoissa ja keskushermostossa, mutta myös joissakin perifeerisissä kudoksissa. THC sitoutuu CB1-reseptoreihin jäljitellen endokannabinoidien vaikutuksia. Tämä vuorovaikutus vaikuttaa aivojen välittäjäaineiden vapautumiseen, mikä johtaa marihuanan psykoaktiivisiin vaikutuksiin, kuten euforiaan, muuttuneeseen havaintokykyyn ja lisääntyneeseen ruokahaluun.
- CB2-reseptorit: Nämä sijaitsevat pääasiassa immuunijärjestelmässä ja perifeerisissä elimissä. Vaikka THC voi myös sitoutua CB2-reseptoreihin, psykoaktiiviset vaikutukset tapahtuvat ensisijaisesti CB1-reseptorien kautta. CB2-reseptorin aktivoitumiseen liittyy enemmän tulehdusta ehkäiseviä ja immuunijärjestelmää muokkaavia vaikutuksia.
Sitoutumalla kannabinoidireseptoreihin, erityisesti aivojen CB1-reseptoreihin, THC voi moduloida erilaisten välittäjäaineiden, kuten dopamiinin, GABA:n (gamma-aminovoihappo) ja glutamaatin vapautumista. Tämä modulaatio voi johtaa:
- Lisääntyneeseen dopamiinin vapautumiseen, mikä edistää marihuanan käyttöön liittyviä euforisia ja miellyttäviä tuntemuksia.
- GABA:n vapautumisen estäminen, välittäjäaine, joka normaalisti toimii jarruna neurotransmissiolle. Sen estäminen voi johtaa lisääntyneeseen hermotoimintaan ja THC:n psykoaktiivisiin vaikutuksiin.
- Glutamaattitasojen muuttuminen, mikä vaikuttaa oppimiseen, muistiin ja aivojen plastisuuteen.
Kun MDMA:ta ja marihuanaa käytetään yhdessä, näiden aineiden välinen vuorovaikutus voi olla monimutkaista niiden erilaisten vaikutusmekanismien vuoksi:
- Synergistiset vaikutukset: Jotkut käyttäjät raportoivat, että marihuana voi voimistaa MDMA:n euforisia ja empatogeenisiä vaikutuksia, mahdollisesti parantamalla mielialaa ja aistihavaintoja serotoniini- ja kannabinoidireseptoreihin kohdistuvan yhteisvaikutuksen kautta.
- Sivuvaikutusten modulointi: Marihuana saattaa auttaa lieventämään joitakin MDMA:n käyttöön liittyviä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia, ahdistusta ja comedown-vaihetta, aiheuttamalla rentoutumista ja vähentämällä ahdistusta.
- Lisääntynyt neurotoksisuuden riski: Samanaikainen käyttö saattaa pahentaa MDMA:n mahdollisia neurotoksisia vaikutuksia, sillä marihuanan on osoitettu vaikuttavan kognitiivisiin toimintoihin ja runsaasti käytettynä se saattaa vaikuttaa kognitiivisiin häiriöihin.
- Parantuneet aisti- ja tunnekokemukset, joissa hyödynnetään MDMA:n empatogeenisiä vaikutuksia ja marihuanan aistimuksia lisääviä ominaisuuksia.
- MDMA:n kielteisten sivuvaikutusten, kuten ahdistuksen ja epämukavuuden väheneminen comedownin aikana.
- Lisääntynyt kognitiivinen heikentyminen: Molemmat aineet voivat heikentää kognitiivisia toimintoja; niiden yhteiskäyttö voi pahentaa tätä vaikutusta.
- Mielenterveysongelmien paheneminen: Mielenterveysongelmista kärsivillä tai niihin taipuvaisilla henkilöillä oireet voivat pahentua. Psykoottisten tilojen ilmenemisen riski on olemassa.
- Lisääntynyt sydämen rasitus: Sekä MDMA että kannabis voivat lisätä sydämen sykettä, mikä saattaa johtaa sydämen stressin lisääntymiseen.
- Dehydraatio ja hypertermia: MDMA:n stimuloivat vaikutukset voivat johtaa nestehukkaan ja hypertermiaan, mikä saattaa jäädä huomaamatta, jos käyttäjä kokee kannabiksen rauhoittavia vaikutuksia.


Last edited by a moderator: